Valtakunnallinen Työpajayhdistys ry

Kirjoitus on ilmestynyt Kuka kuuntelee köyhää -verkoston blogissa 18.2. 2010

Kun äkkiä vilkaisee, enemmistöllä suomalaisista menee hyvin, ellei lujaa – ansiot nousevat tasaisen mukavasti, samalla elintaso nousee, ollaan terveempiä ja elellään pidempään. Mutta entäs, kun katsetta tarkentaa?

Tilastollisesti tuloerot ovat kasvaneet, ja niin myös eriarvoisuus. On merkkejä siitä, että köyhyys syvenee, ja samalla ongelmat monimutkaistuvat ja kasaantuvat pienelle vähemmistölle - jonka koko tosin koko ajan kasvaa.

Suomalaisen köyhyyden taustalla on tulo- ja hyvinvointierojen voimakas kasvu. Tuore tulonjakotilasto vuodelta 2008 kertoo, että yhä useamman pienituloisen ansiot jäävät yhä kauemmas keskimääräisestä ansiotasosta.

Köyhyys ei kuitenkaan palaudu vain käytettävissä oleviin tuloihin. Köyhyyden syveneminen merkitsee kokemusmaailmojen erkaantumista toisistaan. Yhteiskunnan ääripäät etääntyvät toisistaan yhä kauemmas. Hyvätuloisen life style voi olla valovuosien päässä pienituloisen arjesta.

Köyhissä lapsiperheissä köyhyys, näköalattomuus ja vaihtoehdottomuus helposti periytyvät. Tilastollisesti on niin, että toimeentulotukea saavan perheen lapsella on kaksinkertainen todennäköisyys olla itsekin aikuisena toimeentulotuen saaja. Puhutaan ylisukupolvisesta köyhyydestä. Siitä on syrjäytyviä lapsia ja nuoria turha syyttää. Syrjäytyvä nuori ei ole osaansa valinnut.

Osittain köyhyyttä voidaan torjua tulonsiirroilla. Viime vuosina onkin joitain perhepoliittisia tulonsiirtoja korotettu ja sidottu indeksiin, mistä kiitos hallitukselle. Pelkkä etuuksien korottaminen - vaikka se kuinka tapahtuisi syrjäytymisen vähentämisen nimissä - on silti riittämätön keino vähentää köyhyyttä, ellei samalla puututa tulo- ja hyvinvointieroja aiheuttaviin rakenteisiin. Köyhyyttä pitää ennalta ehkäistä, muuten paikkaamme vain laastarilla kyydistä pudonneiden ruhjeita ja haavoja. Verotusta pitää korjata siten, että tuloerot saadaan kapenemaan: köyhille jää enemmän käteen ja isotuloiset maksavat enemmän.

Verotuksen valuvika pitää korjata: ylimmissä tuloluokissa on viimeisen vuosikymmenen aikana yleistynyt eräänlainen veronkierto, jossa raskaasti verotettua ansiotuloa muunnetaan kevyemmin verotetuksi pääomatuloksi. Näin jää saamatta sievoinen summa veroeuroja, joilla heikompiosaisten asemaa voitaisiin parantaa.

Toisaalta kaikkein pienituloisimpien verotusta olisi harkittava kokonaan uudelleen. Voitaisiinko jonkin rajan alle menevä tulot kokonaan vapauttaa veroista? Tällä hallituskaudella toteutettu kunnallisveron perusvähennyksen alarajan nosto on askel oikeaan suuntaan, sillä juuri kaikkein pienituloisimpien kohdalla verotus voi olla merkityksellinen tekijä, joko ihmistä kannustava tai ihmistä lannistava tekijä.

Rakenteet kaipaavat korjaamista, mutta paras vakuutus köyhyyttä vastaan - niin yksilön kuin yhteiskunnankin kannalta - on silti hyvä työllisyys.

Nyt apua tarvitsevat erityisesti nuoret, joita työttömyys laman aikana eniten koskettaa. Nuorista tulee helposti laman puskureita, kun työnantajat yrittävät selvitä pahimman ajan yli irtisanomalla määräaikaisissa suhteissa olevia työntekijöitä. Valtaosa heistä on nuoria.

Keskeisin syy viimeaikaiseen nuorten syrjäytymisen kasvuun on edelleen viime laman aikana tehdyissä väärissä säästöissä. Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen laskelmien mukaan lopullinen syrjäytyminen uhkaa jopa 30 000 nuorta, ellei tilannetta saada korjattua. Hyviä keinoja on olemassa, jos niitä vain käytetään. Tiedossa on, että suuret luokkakoot ovat iso virhe. Senkin ymmärtää, että mielenterveysongelmaisen nuoren jättäminen jonoon merkitsee hänen työntämistään kuilun yli.

Valtiontalouden tarkastusvirasto nosti vuonna 2007 julkaisemassaan raportissa työpajatoiminnan yhdeksi keskeisimmäksi keinoksi ehkäistä nuorten syrjäytymistä. Viime laman aikana perustetut työpajat ovat osoittautuneet yhteiskunnalle edulliseksi keinoksi ehkäistä nuorten syrjäytymistä. Olen kansanedustaja ollut neuvottelemassa lisää määrärahoja nuorten syrjäytymisen ehkäisyyn ja siksi olen erittäin iloinen siitä, että myös työpajatoimintaa on voitu valtion tuen avulla parin viime vuoden aikana laajentaa. Olemme myös onnistuneet lisäämään rahoitusta etsivään nuorisotyöhön. On tilastollisesti osoitettavissa, että työpajat yhteistyössä etsivän nuorisotyön kanssa pystyvät saavuttavat kaikkein vaikeimmassa asemassa olevat, vaille koulu- ja koulutuspaikkaa jääneet nuoret.

Yritän osaltani kansanedustajana varmistaa, että tulevassa lisäbudjetissa varataan konkreettisesti rahoja nuorten työllistämiseen sekä tarpeellisiin tukipalveluihin. Kuntapäättäjänä teen parhaani sen eteen, ettei nuorten kesätyöpaikoista tai oppisopimuskoulutuksesta nyt tingitä. On tajuttava, ettei leikkauksia saa lamasäästöjen nimissä kohdistaa nuorten palveluihin. Lasten ja nuorten palveluiden turvaaminen on parasta köyhyyden ja syrjäytymisen ehkäisyä EU:n teemavuodenkin näkökulmasta.