Matkakertomus: Kurkistus Oslon siltojen alle

24.6.2019

Suomalainen etsivä nuorisotyö on alun perin ottanut mallia Norjasta. Joukko etsiviä ja sidosryhmän edustajia pääsivät kesäkuun alussa tutustumaan oslolaiseen etsivään nuorisotyöhön. Matkan aikana päästiin tutustumaan työhön peräkammarinpoikien parissa sekä kurkistamaan Oslon siltojen alle.

Upeat vuonot, viikingit, turska ja menestyvät talviurheilijat. Niistä Norja tunnetaan, mutta kesäkuun alussa pääsimme tutustumaan Norjan etsivään nuorisotyöhön, josta malli on siirtynyt myös meille Suomeen.

Vierailumme organisoijana ja Eramus+ -rahoituksen hakijana toimi Kouvolan kaupungin etsivä nuorisotyö. Matkalle mukaan meitä lähti seitsemän hengen sekalainen sakki, joista jokainen tavalla tai toisella työskentelee etsivän nuorisotyön parissa: kaksi etsivää nuorisotyöntekijää Kouvolasta ja heidän esimiehensä, Etelä-Suomen aluehallintoviraston ylitarkastaja, etsivän nuorisotyön Osaamiskeskuksen edustaja sekä Pohjois-Savon ja Kymenlaakson ja Etelä-Karjalan etsivän nuorisotyön aluekoordinaattorit. Matkaan lähdimme tiistaina 4.6. ja takaisin Suomeen palasimme perjantaina 7.6.

Ensimmäisenä vierailupäivänä matkasimme 15 kilometriä Oslosta länteen Bærumin kaupungin keskustaajamaan Sandvikaan, joka on yksi Norjan rikkaimmista alueista. Siellä meitä vastassa olivat Jan, Anja ja Lars, jotka esittelivät työtään. Sandvikassa etsivä nuorisotyö on pitkälti yksilötyötä, jossa keskitytään nuoren vahvuuksiin, mielenkiinnon kohteisiin ja sosiaaliseen vahvistamiseen. Suurimmiksi huolenaiheiksi nimettiin sosiaalinen syrjäytyminen ja etenkin ns. Hikikomoris-nuoret (eli tutummin ”peräkammarin pojat”) ja etnisen taustan omaavat nuoret. Mielenkiintoista oli, että Hikikomoris-nuorista arviolta 99% on norjalaisia, usein rikkaista ja korkeasti koulutetuista perheistä. Lisäksi kannabiksen käyttö on kasvussa: Bærumissa käyttöaste on kaksi kertaa korkeampi kuin muualla Norjassa ja tämä aiheutti huolta etsivissä.

Sandvikan etsivien nuorilähtöinen kehittämismyönteisyys oli ihailtavaa. He esittelivät meille mm. nuorten aikuisten tilapäismajoitus-mallia, vanhempien terapiapainotteista kurssia, verkkolukiota ja Spillhus Pelitaloa, joka on luotu pelaajanuorten tarpeisiin perustuen. Pääsimme myös tutustumaan Pelitaloon paikan päälle, jossa toimintaa meille esittelivät vapaaehtoiset nuoret Anders ja Mathilde, jotka ohjaavat nuoria pelaamisessa ja pitävät auki cosplay-työpajaa. Pelitalossa on myös pidetty nuorten vetämiä seminaareja sosiaalialan ammattilaisille, joissa ammattilaiset ovat joutuneet (päässeet) itse pelaamaan!

Pelitalolta siirryimme vielä iltapäiväksi historialliseen Bærums Verk -nähtävyyteen ja ostoskeskittymään, jossa kiertelimme ihania pieniä putiikkeja, työpajoja ja gallerioita idyllisessä ympäristössä. Illastimme Sandvikan isäntiemme ja emäntiemme kanssa rennoissa tunnelmissa, kunnes matka jatkui takaisin Osloon ja majapaikkaamme.

Toisena päivänä suunnistimme tutustumaan Oslon etsivään työhön ja kohteemme oli Oslon ydinkeskustassa toimiva Uteseksjonen. Siellä meidät vastaanottivat Bishar, Martin ja Ellen. Oslo on jaettu 15 alueeseen, joissa 12 toimii etsivän työn tiimejä. Uteseksjonenissa työskentelee 50 henkilöä, mm. sosionomeja, sosiaalityöntekijöitä, sairaanhoitajia, psykologeja ja kokemusasiantuntijoita. Etsivä työ painottuu katutyöhön, jota tehdään ydinkeskustassa. Lisäksi heidän palvelujaan ovat yksilötyö, neuvonta/avoin vastaanotto, matalan kynnyksen psykologipalvelu, CDP- Cannabis Detox Programme ja nuorten rikosten torjunnan koordinointi. Lisäksi Oslossa toteutetaan erilaisia projekteja, ryhmätoimintoja ja muita aktiviteetteja nuorille. Heidän etsivän työn kohderyhmät on myös jaettu melko tarkasti: alaikäiset (12-18v), alakulttuurin edustajat (ns. emot, 12-23v), riskiryhmänuoret (13-23v), nuoret aikuiset (20-25v) ja marginalisoituneet aikuiset (25v-->). Suomessahan etsivää nuorisotyötä määrittää nuorisolaki, joka rajaa kohderyhmän alle 29-vuotiaisiin.

Iltapäivän vietimme Oslon keskustassa jalkautuen. Bishar ja Martin näyttivät meille alueet, joilla etsivää katutyötä tehdään. Kävelimme läpi kadun, jossa huumeita käytetään avoimesti. Pysähdyimme hetkeksi ”Under brua” eli sillan alle, jossa paikalla olevat nuorimmat huumeiden myyjät olivat 16-vuotiaita. Katsastimme myös päärautatieaseman, jonka alaikäiset valtaavat iltaisin ja viikonloppuisin. Oli todella mielenkiintoista päästä näkemään ja kuulemaan heidän työtapaansa käytännössä. Katutyön onnistuminen perustuukin paljon työntekijöiden tuttuuteen ja tietynlaisen luottamuksen rakentamiseen, eikä se tapahdu hetkessä.

Reissumme aikana majoituimme Airbnb-asuntoon, joka oli omiaan luomaan matkaporukan yhteishenkeä ja toimi erinomaisena ympäristönä reissussa oppimamme ja kokemamme reflektoinnille.

Kotiinpaluupäivänä ehdimme vielä ihailemaan Oslon maisemia meriltä käsin ja suunnittelemaan raporttia matkastamme. Kotiin ja etsivään nuorisotyöhön viemisiksi saimme vahvistusta siihen, että etsivä nuorisotyö Suomessa pohjautuu samoihin arvoihin ja työmuotoihin kuin Norjassa ja nuorten haasteet ovat universaaleja. Olemme oikealla suunnalla. Matkamme seurauksena jäi kytemään kehittämisideoita ja ajattelemisen aiheita. Oli hienoa myös huomata, miten esimerkiksi Sandvikan työntekijät olivat edelleen todella motivoituneita ja innoissaan työstään, vaikka työtä takana jo 11 vuotta! Saamme myös olla tyytyväisiä, että meillä Suomessa etsivä nuorisotyö on kirjattu lakiin. Näin ei Norjassa ole ja he hieman kadehtivat meitä tästä. Kokonaisuudessaan Norjan vierailumme oli mitä antoisin. Reissusta palattua omaan työhön suhtautui aivan uudella innolla ja asioita tarkastelee entistä enemmän nuorten näkökulmasta.

Lisätietoa reissusta ja vierailukohteistamme saa mm. allekirjoittaneelta.

Teksti: Leena Valtonen, etsivän nuorisotyön yksilövalmentaja ja ent-koordinaattori, Kymenlaakso ja Etelä-Karjala