Blogi: Miksi etsivä toimii niin kuin etsivä toimii?

27.9.2019

Tämä blogi on ensimmäinen osa Mitä te oikein teette? -koulutuskiertueen jälkipyykkiä. Kouluttajat Emmi Paananen ja Anu Mäkinen käyvät syksyn ajan läpi kiertueella esiinnousseita havaintoja ja ilmiöitä. Blogien tarkoitus on luoda koko ammattikunnalle yhteistä suuntaa, nostaa esiin yhteisesti ratkaistavia haasteita sekä tehdä julkiseksi ne havainnot, joita kiertueella kohdattujen lähes viidensadan ammattilaisen parissa on noussut. Blogit eivät suinkaan pysty vastaamaan lukuisiin kysymyksiin yksin. Tavoitteena on sysätä eräänlainen uusi aalto liikkeelle, joka imaisee mukaansa koko porukan. Yhdessä, alueilla sekä valtakunnallisesti, voimme rakentaa ammattialaa eteenpäin!

Etsiviä yhdistää monet asiat, pinnan alla kuplii positiivinen yhdessä tekemisen meininki. Koulutuskiertueen perusteella voimme todeta, että alalla toimivat konkarit, vasta-alkajat sekä esimiehet ovat saman mielistä porukkaa. Meillä on valtakunnallisesti yhteisesti jaetut arvot ja etsivä nuorisotyö tunnustetaan nuorisotyöllisenä työmuotona ylpeästi.  

Tässä blogissa haastan meitä pohtimaan omaa puhetyyliämme. Koulutuskiertue perustui kysymykseen Mitä te oikein teette? ja sai aikaan valtavasti keskustelua. Nyt on aika koota kymmenet alueilla käydyt keskustelut yhteen, keskustella niistä yhdessä ja synnyttää samalla arvokasta tietoa työmuodostamme.  

Etsivän taikaviitta – pystyy mihin vaan? 

Koulutuskiertueella on todettu useaan kertaan, että työn määritteleminen ja kuvaaminen on edelleen paikoin hankalaa. Lisäksi työn tulosten ja vaikutusten osoittaminen aiheuttaa tuskaa. Välillä kuulee puhuttavan taikaviitoista ja taikasauvoista, joita meillä oletetaan olevan nuorten tilanteiden pelastamiseksi. Kohtaamme siis tilanteita, joissa nuorella on olemassa palveluita ja tukitoimia, mutta silti tulee ohjaus etsivään nuorisotyöhön. Toisaalta taas työmme tuloksista seurataan asioita, joita emme näe suinkaan tärkeimpinä. Tästä etsivälle syntyy olo, että meiltä odotetaan taikatemppuja.  

Miksi meiltä odotetaan taikatemppuja? Odotetaanko oikeasti vai onko niin, että tarjottu mielikuva etsivästä nuorisotyöstä on hieman epäselvä? Olisiko niin, että keinomme ja vahvuutemme ovat auki puhumatta, emmekä aina jäsennä itsekään, mihin pystymme ja mihin emme? Eihän kysyjä ole väärässä. Aina voi pyytää. 

Mietitään tätä hetki. 

Eikö ole niin, että kun toimintamme näyttäytyy selkeänä sekä itsellemme että muille, meitä pyydetään tarpeenmukaiseen yhteistyöhön taikatemppujen sijaan? Meillä kun ei ole taikaviittaa vaan nuorisotyön viitta ja tämä olisi tärkeää viestiä myös muille. Ennen kaikkea meidän on luotettava siihen, että nuorisotyön viitta kantaa ja sille on oma arvokas paikkansa. Tarjoamamme työmuoto ja sen tärkeimmät periaatteet ovat osoittaneet paikkansa ja nuoret sitoutuvat ohjaukseen vapaaehtoisuudesta huolimatta, tai juuri sen takia. Meiltä voidaan odottaa konkreettisia ja kokoisiamme temppuja vain, jos olemme niistä itse tietoisia. Muuten voi syntyä tunne, että meiltä odotetaan liikoja, taikatemppuja. Taikaviitan kääntäminen nuorisotyön viitaksi vaatii miten ja miksi kysymysten läpikäyntiä. 

Pohditaan seuraavaksi juuri näitä taikasanoja, miten ja miksi, mutta sitä ennen kuvaan tilanteen urheilumetaforaa käyttäen. Ja koska me etsivät teemme työtä omalla persoonalla, käytän esimerkkinä itselleni tärkeää aihetta eli hevosurheilua.  

Ravivalmentaja ei osta esteratsua voittaakseen Kuninkuusraveja eikä esteratsastaja huippujuoksijaa saavuttaakseen ennätyksiä esteillä. Miksi meiltä odotettaisiin vääriä asioita, jos meidät tunnetaan? Mikäli nuoret ja sidosryhmät ymmärtävät vahvuutemme ja toimintatapamme selkeinä, meille tuskin valjastettaisiin kärryjä perään vaan heitettäisiin satula selkään. Meidän tehtäväksemme jääkin osoittaa se, että laukka on meille ravia luontevampi askellaji, ja ponnistamme voimakkaammin ylös vetämisen sijaan. Näin ollen meiltä ei pyydetä liikoja vaan saamme kaiken potentiaalin irti juuri nuorisotyön viitasta!  

Miksi nuorelle on tärkeää, että olemme vapaaehtoinen palvelu? 

Etsivän nuorisotyön kuvaaminen tavoitteellisena ja prosessinomaisena työnä jää usein melko löyhäksi. Ennemmin painotamme nuorilähtöisyyttä, vapaaehtoisuutta ja joustavuutta, mutta näistä on ulkopuolisen vaikea saada kiinni. Oletamme herkästi kuulijan ymmärtävän ammatillisia valintojamme ja toimintamme; mitä me teemme, miten me teemme ja miksi me teemme? Tämä ei voi olla aiheuttamatta haasteita työn näkyväksi tekemiselle sekä roolin löytymiselle muiden palveluiden rinnalla. Emmekä voi kieltää sen vaikutusta omaan toimintaamme, saati työhön perehtyviin uusiin työntekijöihin.  

Annan esimerkin. 

Korostamme usein, että meille tärkeintä on olla vapaaehtoinen palvelu, kuin itsestäänselvyytenä. Tulisiko meidän kuitenkin korostaa vapaaehtoisuuden periaatetta keinona saavuttaa jotain, tavoitteita? Tämä toki edellyttää tavoitteiden tunnistamista. Se, että korostamme vapaaehtoisuutta ei kerro ulkopuoliselle vielä mitään siitä miksi vapaaehtoisuus on meille tärkeää, miten konkreettisesti toimimme tai mitä vapaaehtoisuudella saavutamme. Se usein kuitenkin on se kiinnostavin asia.  

Toinen hyvä esimerkki on rinnalla kulkeminen, joka nostetaan poikkeuksetta aina esiin kuvatessamme työmuotoa. Nuorelle tai sidosryhmälle olisi tarpeen kuvata mikä hyöty kuljeskelusta on ja minkä vuoksi olemme päättäneet toimia näin. Mikä on se kasvatuksellinen tavoitteemme valituissa toimintatavoissa? Miksi puolestamme nojaamme tiettyihin arvoihin ja periaatteisiin? Valintojemme taustalla on aina jokin syy sekä tavoite, tehdään ne nyt näkyväksi! Työn vaikutukset ja tuloksellisuus ei ole myöskään järkevä mitata sen mukaan, kuinka monta tuntia on kuljettu rinnalla, vaan sen mukaan mitä hyötyjä nuori on tästä kaikesta saanut. On myös helpompi perustella esimiehelle nuorten tapaamisiin kuluneet useat tunnit, kun on yhteisesti jaettu ymmärrys siitä miksi.  

Kuvaamalla työmuotomme tavoitteita, keinovalikoimaa ja periaatteita sekä niiden hyötyjä nuorelle, luomme kuin itsestään arvokasta ammatillista kieltä työmme ympärille. Kun tavoite ja keinot on konkretisoitu ja tulokset osoitettu, voimme olla varmoja, ettei meiltä enää niin usein kysytä mitä te oikein teette?  

Mitäpä, jos aloitamme kielen luomisen tässä ja nyt! Tässä puheenvuoroni vapaaehtoisuuden puolesta: 

”Etsivä nuorisotyö on aina nuorelle vapaaehtoista ja työskentely perustuu nuoren itsensä antamiin tietoihin. Tämä on meille tärkeää, koska tavoitteenamme on tukea nuoren omaa elämää koskevaa päätöksen tekoa ja vahvistaa osallisuuden kokemuksia. Kun yhteistyö on vapaaehtoista, nuori saa päättää ja oppii myös päättämään. Emme voi koskaan korostaa liiaksi, että olemme hänen asioitaan edistämässä, emmekä ole toteuttamassa kenenkään muun tahtoa.  Vapaaehtoisuus on meille myös keino synnyttää aitoa luottamusta. Luottamus takaa sen, että nuori uskaltaa kertoa omasta elämästään rehellisesti, meillä ei ole tabuja tai kiellettyjä keskustelunaiheita. Työn ehkä tärkein tavoite onkin saada nuori näkemään omat vaikuttamisen mahdollisuudet omassa elämässään sekä ympäristössään ja löytämään sen oman juttunsa. Kaikkea tätä me olemme nuorisotyössä mahdollistamassa. Sovari-palautteen perusteella nuoret myös todella luottavat meihin. 

Etsivän nuorisotyön viitta on kudelma kaikkea sitä mihin nojaamme ja miten työtämme teemme. On hyvä myöntää ylpeänä, että taikatempuista ei ole kyse, vaan tekemisen tavoista, asenteesta ja arvoista. Nuori on meille tärkeä ja hänet nähdään ihmisen silmin, arvokkaana kokonaisena tyyppinä. Kyse on nuorisotyön vahvuuksista, ihmisenä olemisesta. Pian voimme jo todeta, että tätä me oikeasti teemme, mallia saa ottaa! 


Kotitehtäviä etsivän nuorisotyön toimijoille

1. Avatkaa Nuorisolain 2§ (lain tavoite) oman toimintanne näkökulmasta; miten konkreettisesti toteutamme näitä tavoitteita? 

2. Ottakaa selvää mitä nuoret palvelulta odottavat? Seuratkaa myös täyttyvätkö nuorten odotukset? 

3. Pohtikaa tarkoin Etsivän nuorisotyön käsikirjasta Etsivän eetos ja arvot -listaa (s. 6-9); miten nämä toteutuvat meillä? Mihin tulisi kiinnittää huomiota? Miten todennamme onnistuneemme? 

Linkki käsikirjaan

 

Teksti:
Emmi Paananen
Etsivän nuorisotyön osaamiskeskus