Blogi: "Niin muuttuu maailma, Eskoni"

18.9.2019

Niin muuttui maailma jo Aleksis Kiven Nummisuutarien aikaan, ja niin se muuttuu edelleen. Muutosvauhti vain on kiihtynyt. Toimintaympäristössämme tapahtuvat muutostekijät ja trendit, erityisesti teknologian nopea kehittyminen ja digitalisaatio muuttavat työelämää: työmarkkinat, työn rakenteet ja työn tekemisen tavat muuttuvat. Teemasta kirjoittaa blogissaan koulutuskumppanimme Marjukka Mikola.

Työllä on iso merkitys suomalaisessa suoritusorientoituneessa yhteiskunnassa. Kun tapaamme uuden ihmisen, lähes ensimmäinen kysymyksemme hänelle on: ”Mitä teet työksesi?”. Työ merkitsee toimeentuloa, mutta sillä on myös muita tärkeitä arvoja. Työn avulla saamme kokea arvostusta, pääsemme toteuttamaan itseämme, pääsemme toivottavasti tekemään itsellemme merkityksellisiä asioita ja kuulumme yhteisöön. Ei siis ihan vähäpätöisiä juttuja.

Vaikka maailma ja työelämä muuttuvat, niin ihminen sinällään ei ole kuitenkaan muuttunut, meillä on aivotutkija Minna Huotilaisen mukaan päässämme samanlaiset aivot kuin metsästäjä-keräilijöillä kymmeniä tuhansia vuosia sitten. Miten me näillä ”perinteisillä” aivoilla varustetut ihmiset sitten pärjäämme tässä nopeassa työelämän muutoksessa? Mitä tulevaisuuden työelämä meiltä vaatii? Minkälaista osaamista tarvitsemme tulevaisuuden työelämässä? Johdettaessa nuorisotyötä meidän tulee lisäksi ymmärtää miten tämä kaikki vaikuttaa nuoriin ja tapaamme suhtautua nuoruuteen. Jos maailma on meille muuttuva, täytyy meidän nöyrästi pyrkiä näkemään se myös nuorten silmin ja vastaamaan toiminnallamme siihen.

Yksi asia on aika varmaa: elinikäisen oppimisen vaatimus korostuu. Kerran opitut tiedot ja taidot vanhenevat nopeasti, mutta niiden päälle voi rakentaa jatkuvasti uutta. Hektisessä maailmassa myös itsensä johtamisen taidot, omasta hyvinvoinnista ja jaksamisesta huolehtiminen, ajankäytön hallinta ja oman osaamisen hallinta ovat entistäkin tärkeämpiä taitoja.

Tulevaisuuden työelämässä toimimme entistä enemmän verkottuneina erilaisissa yhteisöissä. Ilman yhdessä tekemistä, kykyä toimia verkostoissa, hyviä vuorovaikutustaitoja, tunneälykkyyttä sekä kykyä ymmärtää ja hyväksyä erilaisuutta emme pärjää. Tarvitsemme myös kykyä ymmärtää toimintaympäristöämme ja kehittyvää teknologiaa.

Innovatiivisuus, luovuus, avoimuus ja uteliaisuus auttavat meitä pysymään kelkassa mukana. Innovoinnissa ja kehittämisessä tarkastelemme asioita ja ilmiöitä eri näkökulmista, uteliaina ja ennakkoluulottomasti. Asioiden katsominen avoimesti uusista tulokulmista ja uusin silmin näkeminen edellyttää reflektointia. Reflektion avulla tulemme tietoiseksi pään sisäisestä elämästä: mikä ihmetyttää, miten asioita voi nähdä toisin, mitä se tarkoittaa, mikä muuttuu ja mikä kehittyy. Reflektointitaito nousee yhä keskeisemmäksi työelämätaidoksi tulevaisuuden työelämässä.

Tässä on pitkä lista tärkeistä työelämätaidoista, jotka helpottavat elämäämme, auttavat meitä pysymään työmarkkinakelpoisina ja auttavat luovimaan muuttuvassa maailmassa. Mutta yksi – ehkä tärkein – vielä puuttuu: tarvitsemme avointa mieltä muutosta kohtaan. Uskon, että epävarmuuden sietokyky ja kyky toimia ja innostua muutoksesta ovat avaintekijöitä luoviessamme tulevaisuuden työelämässä.

Muutokset eivät tietenkään ole aina mieluisia tai kivuttomia. Muutokset tarkoittavat yleensä sitä, että joudumme luopumaan jostain ja joudumme opettelemaan jotain uutta tilalle. Muutos-sanallakin on helposti negatiivinen kaiku ja jo muutos-sana saattaa saada meidät puolustuskannalle: ”En jaksa! En halua! En opi! En osaa!” Ja usein tuntuu siltä, että edellistäkään muutosta ei ole saatu vakiinnutettua ja taas pitäisi tehdä uutta muutosta. Näin se todellisuudessa onkin, muutokset seuraavat toisiaan ja huomaamme, että esimerkiksi jotain juuri äsken rukattua toimintamallia, toimintatapaa tai järjestelmää pitääkin kehittää edelleen.

Mutta miksi puhumme vain muutoksesta? Emmekö voisi ajatella, että kyse on kehittämisestä? Koska sitähän muutos loppujen lopuksi on, että tehdään jotain toisin, kehitetään edellisen pohjalle, hyödynnetään jo olemassa olevaa hyvää, hiotaan ja uudistetaan!

Mitäpä jos kääntäisimme ajatusmalliamme muutoksesta? Sen sijaan, että ajattelemme muutoksen olevan negatiivinen, maailmaa mullistava, iso ja pelottava, näkisimmekin muutoksen tervetulleena vaihteluna, pienin ja tihein askelin etenevänä parantamisena, kehittämisenä ja uudistamisena? Mitä jos oppisimme arvostamaan keskeneräisyyttä ja ketteryyttä? Jospa alkaisimmekin janota ja odottaa uudistustoimenpiteitä, koska niiden tarkoituksenahan on loppujen lopuksi tehdä työstämme ja työpaikastamme toimivampi ja parempi paikka.

Muutoksen voi parhaimmillaan nähdä väylänä uuden oppimiseen, kehitykseen, uudistumiseen ja kasvuun. Tuntematonta ajattelijaa lainaten: ”Jos teen vain sen mitä osaan, tulen aina olemaan sitä, mitä olen tänään.”

 

Tähän blogikirjoitukseen sain inspiraatiota seuraavista julkaisuista:

  • Megatrendikortit. Matka tulevaisuuteen. Sitra 2018.
  • Aivot työssä. Minna Huotilainen, Katri Saarikivi. 2018. Kustannusosakeyhtiö Otava.
  • Työelämävalmiuksia korkeakouluopintojen aikana. Eija Rajakangas ja Liisa Kiviniemi. AMK-lehti nro 2/2018
  • Onko työelämässä pakko reflektoida? Marja Kopeli, Aija Hietanen ja Kaarina Sirviö. AMK-lehti nro 2/2018

 

Marjukka Mikola, valmentaja, Lionleap Coaching Oy