Sonjan tarina
”On ollut tosi tärkeää, että aina on ollut joku ihan ulkopuolinen aikuinen. Ihminen, johon voi tukeutua niin hyvänä päivänä juttuseurana kuin huonompanakin – se joku, joka kiskoo ylös sängystä ja soittelee ne tärkeät puhelut, jotka muuten jäisivät soittamatta.”
Etsivä nuorisotyö tukee huononakin päivänä
Sonja, 25, on ollut pitkään etsivän nuorisotyön asiakkaana. Tällä hetkellä hän on mukana kuntouttavassa työtoiminnassa Helsingissä.
Olen sellainen tavallinen nörtti, hyvä koulussa ja rakastan tietsikkapelejä. Juuri nyt minulle on tärkeää pitää yllä normaalia päivärytmiä, joka voi romuttua koska tahansa paniikkihäiriön vuoksi.
Sairastuin paniikkihäiriöön, yleiseen ahdistukseen ja burnoutiin lukion toisella luokalla ja näiden takia en valmistunut lukiosta. En yhtäkkiä ollutkaan enää se hyvä koulussa, mikä oli aika paha juttu nieltäväksi.
Pääsin opiskelemaan ammattikouluun, mutta ajauduin senkin kanssa kriisiin. Lopulta sain julkisella paikalla paniikkikohtauksen, jonka jälkeen hain apua Stadin etsivien verkkosivuilta. Kirjoitin sinne aikamoisen hätähuudon Lisätietoja-lomakkeelle.
Millaista tukea olet saanut?
Pääsin etsivän nuorisotyön piiriin ja nuorisotyöntekijän tuella sain myös hoitokontaktin psykiatriselle sairaanhoitajalle, joka ohjasi minut ADHD-tutkimuksiin.
Vuosien varrella tilanne on moneen kertaan heilahdellut, mutta koskaan etsivät nuorisotyöntekijät eivät ole syyllistäneet, jos en ole päässyt tapaamisiin paniikin vuoksi. Etsivä myös avasi aina uudelleen puhekanavan minun ja koulun välille.
Vaikka etsivä vaihtui toiseen, heidän kanssaan synkkasi – aina eri syistä. Sain etsivien avulla myös nuottivalmennukseen paikan ja sainkin siitä kohtalaisesti apuja. Kun nuottivalmennus loppui, etsivät auttoivat minua saamaan ensimmäisen kuntouttavan työtoiminnan paikan yhdessä työkkärin kanssa.
Ilman etsiviä olisi jäänyt moni lomake Kelalle tekemättä, moni puhelu soittamatta ja erityisesti: en ehkä olisi poistunut lainkaan kotoa. Etsivien kanssa on käyty kahvilla Oodissa ja kävelty keväistä Töölönlahtea. Olen saanut kuulla ADHD-Discordista ja muista kivoista jutuista.
Mitä sinulle kuuluu nyt?
Nyt vihdoinkin tuntuu siltä että kaikki on taas raiteilla. Olen tällä hetkellä Stadin kuntouttavassa työtoiminnassa Uusix-verstailla käsityöpajalla.
Paniikkihäiriö on ollut välillä täysin eristävää, invalidisoivaa ja pelkoa tuottavaa. Olen niin kiitollinen, että mulla on ollut koko ajan rakastava avomies sekä äiti, joka on aina yrittänyt ymmärtää. Mutta heidän lisäkseen on ollut tosi tärkeää, että aina on ollut joku ihan ulkopuolinen aikuinen. Ihminen, johon voi tukeutua niin hyvänä päivänä juttuseurana kuin huonompanakin – se joku, joka kiskoo ylös sängystä ja soittelee ne tärkeät puhelut, jotka muuten jäisivät soittamatta.
Meidän tavoitteenamme on Suomi, jossa kenenkään ei tarvitse selvitä yksin. Etsivä nuorisotyö ja työpajatoiminta tavoittavat 43 000 nuorta ja aikuista vuosittain. Ne vähentävät yksinäisyyttä ja syrjäytymistä, vahvistavat arjenhallintaa sekä tukevat kohti koulutusta ja työtä. Etsivästä nuorisotyöstä ja työpajatoiminnasta tukea saaneet Helena, Ian, Julia, Raivo, Santeri, Sari, Sonja ja Tomi kertovat, millainen merkitys etsivällä nuorisotyöllä ja työpajatoiminnalla heidän elämässään oli ja mitä heille kuuluu nyt. Etsivää nuorisotyötä ja työpajatoimintaa tarvitaan tulevaisuudessakin toimimaan nuorten ja aikuisten rinnalla sekä tukemaan muita palveluita.